Hyvät naiset ja herrat, arvoisat designtaiteen ystävät ja rakas vaimoni Julianna
Suomalaisen lasitaiteen suuri visionääri ja rajojen rikkoja pioneeri on poistunut keskuudestamme, mutta hänen mittavan uransa muisto ja hänen jo klassikoiksi muodostuneet työnsä elävät voimakkaina. Näyttelyiden toteutus ja valmistelu ovat pitkiä prosesseja ja tämänkin ”Oivan ihmemaassa” näyttelyn toteuttaminen oli sovittu jo pari vuotta sitten (hieman erilaisin ajatuksin), kun kohtalon voimat puuttuivat asiaan tästä näyttelystä muodostuikin näin aivan yllättäen Oiva Toikan muistonäyttely.
Oiva Toikka on erinomainen esimerkki rohkeasta, rajoja rikkovasta ja rikkaan mielikuvituksen omaavasta taiteilijasta. Häntä voi luonnehtia suomalaisen lasitaiteen kultakauden nuorimmaksi mestariksi. Oiva Toikan valitsema linja poikkesi vahvasti aikaisempien mestareiden luonnon läheisyyttä ja puhtautta edustavasta linjasta. Viipurissa syntynyt ja nuoruutensa viettänyt Toikka oli leppoisa karjalainen, varmaankin se on vaikuttanut osaltaan siihen, että hänen töissään voimme nähdä leikkisyyttä ja Oivan oivallisia oivalluksia mitkä erottavat hänet ainutlaatuisella tavalla muista lasitaiteilijoista. Toikka haki töihinsä vaikutteita abstrakteista lähteistä ja mielikuvituksesta, mikä poikkesi täysin aiemmin tuntemastamme kultakauden tuotannosta. Kiistattomasti voidaan sanoa, että Oiva Toikka on yksi maamme merkittävimmistä viime aikojen designtaiteilijoista. Hänen luova tuotantonsa on pitänyt suomalaisen designtaiteen viimeiset vuosikymmenet kansainvälisen taidemaailman keskiössä.
Oiva Toikka tunnetaan parhaiten lasitaiteilijana, mutta hänhän oli myös lavastaja, suunnittelija, kuvittaja, tekstiilitaiteilija, kalustemuotoilija, opettaja ja omaperäinen puvustaja. Alun perin hän valmistui keraamikoksi vuonna 1956 Taideteollisesta oppilaitoksesta. Voimme kiistatta todeta, että hänen puoli vuosisataa kestänyt uransa oli hämmästyttävän monipuolinen. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten värikkäistä vuosikuutioista, lasilinnuista ja erilaisista astioista, kuten Flora, Fauna ja Pioni. Kuitenkin merkittävän osan hänen tuotannostaan muodostavat myös uniikkiteokset, jotka ovat värikylläisesti toteutettuja fantasiamaailmoja leikkisine nimineen.
Oma kokoelmani sisältää läpileikkauksen Oiva Toikan tuotannosta aina alkuajoista tänne 2000-luvulle. Uskon, että etenkin 1960-1970-luku oli erittäin merkittävä ja menestyksellinen ajanjakso hänen tuotannossaan. Taiteellinen luovuus saavutti sen tason mitä hän oli hakenut, työt olivat itsevarmoja ja ajanmukaisia. Tuolloin syntyivät Lollipopit, Hirviöt, Lake Palace ja tietysti herkät ja värikkäät Bambu lasiteokset. 1970-luvun alussa syntyi monien asiantuntijoiden näkemyksen mukaan Oiva Toikan uratuotannon merkittävin klassikkoteos monumentaalinen Lasimetsä-niminen teos, joka on luonnollisesti yksi Oiva Toikka-kokoelmani suurenmoisista helmistä. Eittämättä Toikka oli edelläkävijä, hän tunsi prosessitekniikan ja hänen tekninen taitonsa antoi itseluottamusta yhä vaativimpien teosten valmistamiseen. Toikka osasi yhdistää lasitaiteessaan taitavasti eri värejä, muotoja ja tekniikoita.
Taiteellinen kypsyys ei jäänyt suurelta yleisöltä ja taidemaailmalta huomaamatta. Oiva Toikka palkittiin monin merkittävin huomionosoituksin. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1989, Lunning-palkinto, joka on eräänlainen skandinaavisen muotoilun Nobel-palkinto, hänelle myönnettiin 1970. Hän on saanut myöskin mm. Pro Finlandia –palkinnon 1980, Kaj Frank –muotoilupalkinnon 1992 ja Prince Eugen –palkinnon vuonna 2001.
Toikan rohkeus valita oma taiteellinen polkunsa on ihailtavaa, hän ei sortunut jäljittelemään edellistä sukupolvea. Luonteenomaista oli, ettei hän sovittanut lähestymistapaansa johonkin ennalta annettuun tai hyväksyttyyn vaan hän kokeili ja etsi uutta. Aikaisemmin taideteollisuus, muotoilu ja design olivat erillisiä käsitteitä. Mutta tämän päivän yleinen näkemys on, että näiden käsitteiden välillä on vain vivahde-eroja. Toikan kohdalla voitanee kuitenkin todeta, jos tällaista käsitteellistä kieltä halutaan käyttää, että hän oli sekä muotoilija että taiteilija, mutta ennen kaikkea isosti taitelija ja vieläpä enemmin kuin moni muu, isoilla kirjaimilla sanottuna! Toikan maku ei ollut säästeliäs, hän teki mielellään sellaista mikä miellytti myös suurta yleisöä. Hän piti itseään hieman pinnallisena, mutta koki että siitä oli elämässä apua. Tämäkin oli osa hänen itseironiaansa ja hänen persoonastaan kumpuavaa omaperäistä huumorintajua.
Vuosikymmenten aikana Oiva Toikka säilytti kiihkeän luovuuden, mutta myös edellisvuosien ideoita ja oivalluksia kehitettiin ja jalostettiin edelleen uudistuneina. Minulle henkilökohtaisesti pitkän linjan vakava-aikeisena designtaiteen kerääjänä Oiva Toikan työt esittäytyvät kokonaisvaikutelman omaisesti läsnäolevina. Mielestäni niistä välittyvät tunteet ja muistot, ne ovat sekä inhimillisiä että koskettavia. Toikan omin ajatuksin; ”lasiteoksissa pitää näkyä kompuroinnit ja kommellukset”. Karjalaisena monilapsisen maalaisperheen poikana tunnen suurta samansieluisuutta toista monilapsisen maalaisperheen karjalaispoikaa kohtaan. Tässä haluan lainata hänen omakohtaista luonnehdintaansa; ”uniikkiesineet ovat harmittomampia, ne ovat henkilökohtainen rötös, mutta jos tekee teolliseen tuotantoon huonon esineen, se on minusta siivotonta”.
Olen nöyrämielisesti iloinen, että tänään osa laajasta kansainvälisestikin tunnetusta kokoelmastani – Collection Kakkosen töistä – saa olla täällä mukana osana tätä hienoa ”Oivan ihmemaassa” näyttelyä täällä suomalaisen lasitaiteen Mekassa – Suomen Lasimuseossa. Haluankin lausua mitä parhaimmat ja suuret kiitokseni Teille kaikille, jotka olette olleet ansiokkaasti luomassa tätä hienoa näyttelyä; iso suuri kiitos Suomen Lasimuseolle näkemyksellisyydestä ja museonjohtaja Hanna Mamia-Waltherille ja erityiskiitokseni Uta Laurenille, Harri Koskiselle ja Juhani Kukkoselle.
Arvoisa juhlaväki, samalla, kun toivotan Teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi tähän upeasti toteutettuun näyttelyyn toivotan Teille myös avartavaa ja oivallustäyteistä taidenautintoa.
Pyydän, että vietämme lopuksi pienen hiljaisen hetken professori Oiva Toikan muistolle.
Paljon kiitoksia!